Omenalajikkeemme

Lobo on pitkään ollut yksi tunnetuimmista Suomessa viljeltävistä omenalajikkeista, ja puut kasvavat monissa kotipuutarhoissa. Hedelmät korjataan syyskuun lopulla, jolloin omenat muuttuu tummanpunaiseksi – lähes violetiksi. Pohjaväri pysyy usein vihertävänä.

Lobon alhainen happopitoisuus antaa omenalle miedon ja hedelmäisen maun. Malto on puhtaan valkoista ja melko kiinteää, mutta ei kovaa. Lobo-omenoiden kuoreen muodostuu usein ohut vahakerros; tämä on täysin luonnollista ja suojaa hedelmää kuivumiselta.

Kotimaiset omenat säilyvät parhaiten +2/4 °C:n lämpötilassa, sillä huoneenlämmössä hedelmät pehmenevät melko nopeasti.

Zonga (Alkmene x Delcorf) on loppukesän omenalajike. Se korjataan samaan aikaan Discoveryn kanssa. Lajike on triploidinen, eli se ei ole itsepölyttyvä, eikä kykene pölyttämään muita omenalajikkeita. Hedelmien tuotannon varmistamiseksi tarvitaan pölyttäjäksi diploidinen lajike.

Zongan keltainen pohjaväri saa kauniin oranssinpunaisen peitevärin. Sen maku on raikas, ja yhdistää tasapainoisesti mieto hapokkuus ja makeus. Hedelmäliha on kiinteää mutta helposti purtavaa, mikä korostaa omenan raikasta makua.

Kotimainen omena säilyy parhaiten +2/+4 °C:n lämpötilassa, jolloin kiinteys ja maku säilyvät hyvinä.

Eva on alunperin ruotsalainen lajike (Balsgårdista). Se on James Grieve ja Cortland risteytys. Suomessa hedelmät kypsyvät syyskuun puolivälissä.

Eva-omenoita poimittaessa ja käsiteltäessä on oltava hyvin varovainen, sillä ne kolhiintuvat herkästi; kuori on ohut, ja malto – vaikka se onkin rapea – on melko pehmeää verrattuna moniin muihin lajikkeisiin. Omena on erittäin mehukas, ja sen maku on mieto ja makea. Väritys vaihtelee tumman punavioletista vaaleanpunaiseen vihreällä pohjalla.

Omenat kannattaa säilyttää +2/+4 °C:n lämpötilassa kiinteyden säilyttämiseksi, sillä ne pehmenevät melko nopeasti huoneenlämmössä.

Sunrise on varhaissyksyn omenalajike, joka kypsyy syyskuun alussa. Kanadassa 1970-luvulla kehitetty lajike on risteytys, jossa on yhdistetty Golden Delicious ja McIntosh sekä kolmas niin kutsuttu ”numerolajike” (nimeämätön koelajike). Se otettiin kaupalliseen viljelyyn 1990-luvulla.

Omena on muodoltaan pyöreä tai hieman soikea, ja sen keltaisella pohjalla on punaisia ​​tai oransseja raitoja. Maku on hyvin makea ja mieto (muistuttaen sekä Golden Deliciousia että McIntoshia). Hedelmäliha on erittäin rapeaa ja mehukasta, ja sen väri vaihtelee valkoisesta kullanväriseen.

Kotimaiset omenat säilyvät parhaiten jääkaapissa (+2–4 °C), ja niitä tulee käsitellä varovaisesti.

Rosette on Discovery-lajikkeen muunnos. Se eroaa Discoverysta erityisesti ominaispiirteensä - syvänpunaisen / vaaleanpunaisen maltonsa - ansiosta. Sen poiminta-aika on suunnilleen sama kuin Discovery, eli elokuun loppupuolella.

Maku on hieman happamampi, mikä on tyypillistä punamaltoisille lajikkeille. Rosette on kuitenkin yhtä rapea kuin Discovery, ja siinä yhdistyvät tasapainoisesti hapokkuus ja hedelmäisyys. Sopii erinomaisesti myös ruoanlaittoon ja mehustukseen, sillä sen malto värjää esim. omenasoseen tai mehun täysin vaaleanpunaiseksi.

Kotimaiset omenat kannattaa säilyttää jääkaapissa +2/4 °C lämpötilassa.

Discovery on meidän aikaisin lajike. Lajike kypsyy elokuun lopussa, milloin omena saa punaisen värityksen, keltaisella tai vihreällä taustavärillä. Lajikkeella on omalaatuinen muoto, usein hieman litteä, ja puissa omenat roikkuvat todella lähekkäin koska kara on aina erittäin lyhyt.

Malto on rapea ja kiinteä, maku on makean hapokas. Kypsänä omenalla on hieno tuoksu, joka nopeasti täyttää huoneen aromillaan.

Kotimainen omena pehmenee nopeasti huoneenlämmössä. Siksi omenat säilyvät parhaiten jääkaapissa (+2/4 °C) mutta omenan maku tulee esiin voimakkaamin, jos se on ollut huoneenlämmössä muutaman tunnin.

Santana kypsyy lokakuun alussa. Lajike saa punaisen tai tummapunaisen peitevärin. Heti poiminnan jälkeen taustaväri voi olla hieman vihreä, mutta kypsyessään taustaväri muuttuu keltaiseksi.

Santanan malto on kiinteä ja rapea. Kauden alussa lajike on hapokkaampi, mutta kypsyessään makeus syrjäyttää hapokkuuden. Omenan maku pysyy silti raikkaana, aromikkaana ja malto kiinteänä.

Kotimainen omena pehmenee nopeasti huoneenlämmössä. Siksi omenat säilyvät parhaiten jääkaapissa +2-4 asteen lämpötilassa, mutta omenan maku tulee esiin voimakkaampana, jos se on ollut huoneenlämmössä muutaman tunnin.

Zari on aikainen syyslajike, joka kypsyy syyskuun alussa. Syötyä huomaa heti, että omenan malto on erittäin rapea ja mehukas. Makeutta on myös runsaasti, sokeripitoisuus voi parhaiten olla lähellä 15-16 %.

Kypsyttyä lajikkeen taustaväri muuttuu vihreästä keltaiseen, punaisella tai vaaleanpunaisella peitevärillä. Zari on käsiteltävä hellävaraisesti koska omenan kuori on todella ohut. Sen sijaan ohut kuori antaa hienon syöntikokemuksen.

Kotimainen omena pehmenee nopeasti huoneenlämmössä. Siksi omenat säilyvät parhaiten jääkaapissa +2-4 asteen lämpötilassa. Omenan maku tulee silti usein esiin voimakkaampana, jos se on ollut huoneenlämmössä muutaman tunnin.

Crimson Crisp on uusin omenalajikkeemme. Sana ”Crisp” viittaa hedelmän rapeaan sisukseen, minkä huomaa heti ensimmäisellä puraisulla!

Crimson Crisp kypsyy lokakuun puolivälissä. Lajike on punainen, keltaisella taustavärillä. Hedelmälihan väri voi vaihdella vaaleankeltaisesta keltaiseen.

Suoraan puusta poimittuna Crimson voi maistua hieman happamalta, mutta korkean sokeripitoisuuden (n. 15 %) ansiosta hapokkuus tasapainottuu varastoinnin aikana. Crimson Crispin maku muistuttaa hieman melonin ja appelsiinin yhdistelmää.

Elise on maukas ja aromaattinen omena, joka kypsyy lokakuun puolivälissä.

Lajikkeella on korkea makeus ja matala happamuus sekä kiinteä ja rapea hedelmäliha. Kuori on ohut ja miellyttävä pureskella.

Hedelmä muuttuu punaiseksi vihreällä taustavärillä. Taustaväri kuitenkin vaihtuu vihreästä keltaiseksi varastoinnin aikana. Yksi Elisen hieno ominaisuus on, että sen maku jopa paranee varastoinnin aikana (toisin kuin monilla muilla lajikkeilla).

Elise sopii erinomaisesti syötäväksi sellaisenaan, mutta myös ruoanlaittoon. Kotimaiset omenat pehmenevät nopeasti huoneenlämmössä. Kotona hedelmä säilyykin parhaiten jääkaappilämpötilassa (+2–4 astetta).

Rubinola on aito syys-/talviomena, josta on tullut todellinen suosikki.

Kun Rubinola poimitaan oikeaan aikaan, hedelmässä on hieno tasapaino makeuden ja happamuuden välillä.

Omenassa on sitruksinen aromi ja kiinteä hedelmäliha. Hedelmän auringonpuoleinen puoli on punainen/oranssi tai punanoranssiraidallinen, taustaväriltään kullankeltainen.

Kotimaiset omenat pehmenevät nopeasti huoneenlämmössä. Siksi hedelmä säilyy parhaiten kotona jääkaapissa +2–4 asteen lämpötilassa. Omenan maku tulee kuitenkin parhaiten esiin, jos hedelmä on ollut huoneenlämmössä muutaman tunnin.

Rubin on alun perin tšekkiläinen lajike. Muita tunnettuja Rubinista peräisin olevia lajikkeita ovat esimerkiksi Rubinola ja Topaz.

Omena on maultaan mieto ja erittäin mehukas. Kellertävän valkoinen hedelmäliha on rapea, siinä on korkea sokeripitoisuus ja omena sopii siksi erinomaisesti syötäväksi sellaisenaan. Lajike on poimintakypsä syyskuun puolivälissä, jolloin hedelmä saa kauniin punaisen tai punaraidallisen auringonpuoleisen värin keltaisella taustalla.

Huoneenlämmössä omenat pehmenevät nopeasti. Omenat säilyvät parhaiten +2-4 °C (jääkaapissa tai parvekkeella - niin kauan kuin ulkolämpötila pysyy viileänä, mutta ei riskeeraa laskea pakkasen puolelle).

Wilton’s Star (Red Jonaprince Select) muuttuu kypsyessään punaiseksi tai tummanpunaiseksi. Omenassa on valkoisesta kullankeltaiseen vaihteleva hedelmäliha, joka on melko kiinteä. Maku on aromaattinen ja siinä on hieno yhdistelmä makeutta ja sopivan hapokas. Omena on parhaimmillaan päivän huoneenlämmössä oltuaan, ja sen maussa on hieman päärynämäinen vivahde.

Wilton’s Star on aito jälkiruokaomena, jota voi syödä sellaisenaan tai käyttää salaatteihin, piirakoihin ja muihin leivonnaisiin.

Wilton’s Star on yksi parhaiten säilyvistä lajikkeistamme, ja sitä voidaan jopa varastoida elokuuhun asti oikeissa säilytysolosuhteissa (+2/4 °C) .

Lajike on risteytys ”Kidd’s Orange Redin” ja ”Golden Deliciousin” välillä. Se jalostettiin alun perin Uudessa-Seelannissa 1930-luvulla.

Omenassa on suhteellisen korkea sokeripitoisuus, joskus yli 15 % brix, ja hedelmäliha tarjoaa miellyttävän purutuntuman. Galassa on melko vähän happamuutta. Siksi maku koetaan hyvin miedoksi, sillä makeus korostuu voimakkaammin.

Kuori on tummanpunainen, ja heti kuoren alla hedelmäliha on usein punertavaa. Lähempänä siemenkotaa hedelmäliha muuttuu vaaleankeltaiseksi.

Kotimaiset omenat pehmenevät nopeasti huoneenlämmössä. Siksi hedelmä säilyy parhaiten kotona jääkaapissa (+2–4 astetta).

Gloster on aito talviomena, jolla on erittäin hyvä säilyvyys. Gloster on viimeinen omenalajikkeemme, joka poimitaan – lokakuun puolivälistä loppuun. Joina­kin vuosina lumi on saapunut ennen kuin Glosterin poiminta on ollut täysin valmis (kuvassa).

Gloster saa punaisen peitevärin vihreän–kellertävän taustavärin päälle. Glosterin hedelmäliha on kiinteä ja rapea. Ohut kuori tekee siitä miellyttävän syötävän. Vaikka hedelmä on vähähappoinen, sen maku on hyvin raikas. Siksi omena sopii erinomaisesti välipalaksi.

Kotimaiset omenat pehmenevät nopeasti huoneenlämmössä. Sen vuoksi hedelmä säilyy parhaiten kotona jääkaapissa +2/4 °C.