Omenalajikkeemme

Lobo on pitkään ollut yksi tunnetuimmista Suomessa viljeltävistä omenalajikkeista, ja puut kasvavat monissa kotipuutarhoissa. Hedelmät korjataan syyskuun lopulla, jolloin omenat muuttuu tummanpunaiseksi – lähes violetiksi. Pohjaväri pysyy usein vihertävänä.

Lobon alhainen happopitoisuus antaa omenalle miedon ja hedelmäisen maun. Malto on puhtaan valkoista ja melko kiinteää, mutta ei kovaa. Lobo-omenoiden kuoreen muodostuu usein ohut vahakerros; tämä on täysin luonnollista ja suojaa hedelmää kuivumiselta.

Kotimaiset omenat säilyvät parhaiten +2/4 °C:n lämpötilassa, sillä huoneenlämmössä hedelmät pehmenevät melko nopeasti.

Zari on aikainen syyslajike, joka kypsyy syyskuun alussa. Syötyä huomaa heti, että omenan malto on erittäin rapea ja mehukas. Makeutta on myös runsaasti, sokeripitoisuus voi parhaiten olla lähellä 15-16 %.

Kypsyttyä lajikkeen taustaväri muuttuu vihreästä keltaiseen, punaisella tai vaaleanpunaisella peitevärillä. Zari on käsiteltävä hellävaraisesti koska omenan kuori on todella ohut. Sen sijaan ohut kuori antaa hienon syöntikokemuksen.

Kotimainen omena pehmenee nopeasti huoneenlämmössä. Siksi omenat säilyvät parhaiten jääkaapissa +2-4 asteen lämpötilassa. Omenan maku tulee silti usein esiin voimakkaampana, jos se on ollut huoneenlämmössä muutaman tunnin.

Rubinola on aito syys-/talviomena, josta on tullut todellinen suosikki.

Kun Rubinola poimitaan oikeaan aikaan, hedelmässä on hieno tasapaino makeuden ja happamuuden välillä.

Omenassa on sitruksinen aromi ja kiinteä hedelmäliha. Hedelmän auringonpuoleinen puoli on punainen/oranssi tai punanoranssiraidallinen, taustaväriltään kullankeltainen.

Kotimaiset omenat pehmenevät nopeasti huoneenlämmössä. Siksi hedelmä säilyy parhaiten kotona jääkaapissa +2–4 asteen lämpötilassa. Omenan maku tulee kuitenkin parhaiten esiin, jos hedelmä on ollut huoneenlämmössä muutaman tunnin.

Rubin on alun perin tšekkiläinen lajike. Muita tunnettuja Rubinista peräisin olevia lajikkeita ovat esimerkiksi Rubinola ja Topaz.

Omena on maultaan mieto ja erittäin mehukas. Kellertävän valkoinen hedelmäliha on rapea, siinä on korkea sokeripitoisuus ja omena sopii siksi erinomaisesti syötäväksi sellaisenaan. Lajike on poimintakypsä syyskuun puolivälissä, jolloin hedelmä saa kauniin punaisen tai punaraidallisen auringonpuoleisen värin keltaisella taustalla.

Huoneenlämmössä omenat pehmenevät nopeasti. Omenat säilyvät parhaiten +2-4 °C (jääkaapissa tai parvekkeella - niin kauan kuin ulkolämpötila pysyy viileänä, mutta ei riskeeraa laskea pakkasen puolelle).

Lajike on risteytys ”Kidd’s Orange Redin” ja ”Golden Deliciousin” välillä. Se jalostettiin alun perin Uudessa-Seelannissa 1930-luvulla.

Omenassa on suhteellisen korkea sokeripitoisuus, joskus yli 15 % brix, ja hedelmäliha tarjoaa miellyttävän purutuntuman. Galassa on melko vähän happamuutta. Siksi maku koetaan hyvin miedoksi, sillä makeus korostuu voimakkaammin.

Kuori on tummanpunainen, ja heti kuoren alla hedelmäliha on usein punertavaa. Lähempänä siemenkotaa hedelmäliha muuttuu vaaleankeltaiseksi.

Kotimaiset omenat pehmenevät nopeasti huoneenlämmössä. Siksi hedelmä säilyy parhaiten kotona jääkaapissa (+2–4 astetta).